Soitettavuus ja kielten korkeus: mitä säädöllä voi korjata

Kun soittaja sanoo, että kitara tuntuu raskaalta, kyse on lähes aina mitoista. Puoli millimetriä liikaa kahdennentoista nauhan kohdalla muuttaa barresoinnun mukavasta työläksi. Sama puoli millimetriä väärään suuntaan tekee soittimesta surisevan. Väli on kapea ja se on säädettävissä.

Kolme asiaa, jotka ratkaisevat

Soitettavuus on kolmen mitan summa: kaulan kaari, kielten korkeus tallan päässä ja satulan urien syvyys. Ne säädetään tässä järjestyksessä, koska jokainen vaikuttaa seuraavaan.

Suurin osa kotisäätäjistä aloittaa väärästä päästä ja viilaa satulaa ensin. Sen jälkeen kaulan säätö nostaa kielet takaisin ylös ja satula on pilalla.

Kaulan kaari

Kaula ei ole suora eikä sen kuulu olla. Kielet värähtelevät keskiosassa laajimmin, joten kaulassa saa olla hyvin loiva kaari sisäänpäin.

Mittaa se näin. Paina kuudetta kieltä samanaikaisesti ensimmäiseltä nauhalta ja siitä nauhalta, jossa kaula liittyy runkoon, tavallisesti neljästoista. Katso rakoa kielen ja seitsemännen nauhan välissä. Sopiva rako on hädin tuskin havaittava, noin kymmenesosamillimetri. Jos kieli koskettaa nauhaa, kaari on liian pieni. Jos rako on selvästi näkyvä, kaari on liian suuri.

Säätö tehdään kaulan sisällä olevalla säätöpalkilla, jonka mutteri on äänireiän sisäreunassa tai lavan puolella. Kiristys myötäpäivään suoristaa kaulaa, avaus vastapäivään lisää kaarta. Neljäsosakierros kerrallaan, ja soittimen annetaan asettua vuorokausi. Jos mutteri vastustaa selvästi, lopeta ja vie soitin ammattilaiselle.

Kielten korkeus tallan päässä

Mittaa kuudennen kielen ja ensimmäisen kielen etäisyys nauhan pinnasta kahdennentoista nauhan kohdalla. Teräskielisessä kitarassa tavallinen mitta on noin kaksi millimetriä paksun kielen alla ja puolitoista ohuen alla. Nailonkielisessä molemmat ovat suurempia, kolme ja kaksi ja puoli.

Nämä ovat lähtökohtia, eivät sääntöjä. Voimakas plektrasoitto tarvitsee tilaa, kevyt sormisoitto ei. Jos kitara surisee vaikka kaari on kohdallaan, korkeus on liian pieni.

Säätö tehdään tallapalaa madaltamalla. Pala otetaan pois, sen pohjaa hiotaan tasaisesti hiomapaperilla lasilevyn päällä, ja korkeus laskee puolet siitä mitä pohjasta poistetaan. Tämä on työ, jonka voi tehdä itse, kunhan hioo pohjaa eikä yläreunaa ja ottaa vähän kerrallaan.

Satulan urat

Ensimmäisten nauhojen raskaus tulee lähes aina satulasta. Testaa näin: paina kieltä kolmannelta nauhalta ja katso rakoa kielen ja ensimmäisen nauhan välissä. Raon pitäisi olla juuri ja juuri havaittava. Jos se on selvä, satulan ura on liian matala ja alaotteet ovat turhan työläitä.

Urien syventäminen vaatii oikean paksuiset viilat, ja liikaa viilattua uraa ei saa takaisin. Tämä on se kohta, jonka jätän suosituksissani ammattilaiselle, ellei sinulla ole viiloja ja rauhaa harjoitella hukkasatulalla.

Mitä säätö maksaa ja milloin se kannattaa

Perussäätö maksaa suunnilleen saman kuin hyvät kielet kolmesti. Se on halvin tapa tehdä keskinkertaisesta soittimesta miellyttävä. Uudessakin kitarassa säätö kannattaa, koska tehtaalla mitat asetetaan keskiarvoihin eikä sinun soittotyyliisi.

Ajankohta kannattaa valita niin, että soitin on ollut viikon siinä huoneessa, jossa sitä soitetaan, ja kielet ovat samat kuin mitä aiot käyttää. Kielen paksuus muuttaa vetoa ja siten kaarta, joten säätö tehdään aina niillä kielillä, jotka soittimessa pysyvät.

Mikä ei ole säätöasia

Jos nauhat ovat kuluneet kuopille, mikään säätö ei poista surinaa. Silloin nauhat tasoitetaan tai vaihdetaan.

Jos kaula on kiertynyt tai kansi on noussut tallan takaa selvästi kuperaksi, kyse on rakenteesta eikä mitoista. Molemmat ovat korjattavissa, mutta ne ovat verstastyötä, ja käytettyä soitinta ostaessa ne ovat syy kävellä pois.