Massiivipuu vai vaneri: mitä kannen rakenne muuttaa

Puuseppä katsoo soitinta ensimmäisenä syrjästä. Äänireiän reunasta näkee muutamassa sekunnissa, onko kansi yhtä puuta vai ohuita viiluja liimattuna päällekkäin. Ero kuuluu, ero maksaa, ja ero muuttaa myös sen, miten soitinta pitää hoitaa.

Mikä ero oikeasti on

Massiivikansi on sahattu yhdestä lankusta ja halkaistu kahtia niin, että puolikkaat avataan kirjan tavoin. Syykuvio jatkuu läpi koko paksuuden. Kansi joustaa ja värähtelee omalla painollaan, ja se kehittyy vuosien soittamisen myötä avoimempaan suuntaan.

Vaneroitu kansi on kolme tai useampi ohut viilu liimattuna ristikkäin. Rakenne on jäykkä ja hyvin vakaa. Se ei halkea helposti, se sietää kosteusvaihtelua ja se kestää kolhuja. Se ei myöskään juuri muutu iän myötä, vaan kuulostaa kymmenen vuoden päästä siltä miltä uutena.

Miten sen tunnistaa kaupassa

Katso äänireiän reunaa valoa vasten. Jos näet ohuen tumman viivan tai kaksi noin millimetrin päässä pinnasta, kyse on viiluista. Jos syy jatkuu katkeamatta reunan yli, kansi on massiivia.

Toinen tapa on katsoa kannen syitä ylhäältä. Massiivikannessa syykuvio jatkuu samana kannen pinnalla ja äänireiän leikkauspinnassa. Vaneroidussa pintaviilu on usein näyttävämpi kuin sisemmät kerrokset, ja leikkauspinnan kuvio ei vastaa pintaa.

Myyjän tuotetiedoissa käytetään sanoja massiivikansi tai solid top. Jos kuvauksessa lukee vain puulajin nimi ilman sanaa massiivi, kyse on lähes aina viilusta.

Mitä se tekee äänelle

Massiivikansi antaa enemmän äänenvoimakkuutta samalla kosketuksella ja pidemmän soinnin. Sävelet erottuvat toisistaan paremmin, ja soitin reagoi herkemmin siihen, miten kovaa soitat. Se palkitsee tekniikan kehittymisen.

Vaneroitu kansi soi tasaisemmin ja vähemmän. Se ei ole huono ääni, mutta se on suppeampi. Aloittelija ei kuule eroa ensimmäisellä viikolla. Puolen vuoden jälkeen kuulee.

Mitä se tekee kestävyydelle

Tässä järjestys kääntyy päinvastaiseksi. Massiivikansi elää ilmankosteuden mukana. Kuivassa se kutistuu, ja jos kuivuminen on nopeaa, se halkeaa. Suomalaisessa kerrostalossa helmikuussa ilmankosteus voi olla alle kaksikymmentä prosenttia, mikä on soittimelle vaativa olosuhde.

Vaneroitu kansi kestää tämän lähes huomaamatta. Ristikkäin liimatut viilut estävät toisiaan liikkumasta. Sama pätee kolhuihin ja lämpötilan vaihteluun autossa. Mökille, festareille ja lapsen ensimmäiseksi soittimeksi vaneri on rehellisesti sanottuna järkevämpi valinta.

Yhdistelmä, joka on useimmille oikea

Suurin osa keskihintaisista kitaroista on massiivikannella ja vaneroiduilla sivuilla ja pohjalla. Tämä ei ole kompromissi vaan hyvin harkittu ratkaisu. Kansi tekee valtaosan äänestä, joten se kannattaa tehdä massiivista. Sivut ja pohja toimivat enemmän heijastimena, ja niissä vaneri kestää paremmin ja pitää hinnan kurissa.

Kokonaan massiivipuinen soitin tuo lisää sointia ja kehittymistä, mutta se on myös herkin. Jos hankit sellaisen, hanki samalla kotelo ja kosteudensäädin ja lue talvenpitoa käsittelevä artikkeli.

Mitä valitsisin

Ensimmäiseksi kitaraksi massiivikansi ja vaneroidut kyljet. Se antaa oikean äänen, kestää arjen ja pysyy hinnaltaan järkevänä.

Toiseksi soittimeksi, mökille tai reppuun vaneroitu koko rungon osalta. Se saa kolhuja eikä se haittaa.

Ja jos soitat päivittäin ja tiedät jo mistä pidät, silloin kokonaan massiivipuinen soitin ansaitsee paikkansa. Se on soitin, joka muuttuu sinun soittamisesi mukana. Vain silloin puu ehtii tehdä sen, mihin se pystyy.