Kosteus ja suomalainen talvi: näin kitara selviää lämmityskaudesta

Suurin osa niistä vaurioista, joita verstaalle tuodaan, syntyy tammikuun ja maaliskuun välillä. Ei kolhuista eikä huonosta soittamisesta, vaan siitä että sisäilma on kuiva. Puu luovuttaa kosteutta ympäristöönsä, kutistuu ja jännittyy, ja jossain kohtaa jokin antaa periksi.

Mitä kitaralle tapahtuu kuivassa

Kansi on ohuin ja jännittynein osa, joten se reagoi ensin. Aluksi kansi vetäytyy hieman sisäänpäin, jolloin kielten korkeus laskee ja soitin alkaa surista nauhoja vasten. Moni luulee tässä vaiheessa, että kaula tarvitsee säätöä. Ei tarvitse. Se tarvitsee kosteutta.

Jos kuivuminen jatkuu, nauhojen päät alkavat työntyä ulos otelaudan reunoista, koska metallinauhat eivät kutistu mutta puu kutistuu. Sormi tuntee terävän reunan otelaudan sivussa. Tämä on selvä varoitus.

Viimeisenä tulee halkeama, tavallisimmin kannen syiden suuntaisesti tallan ja äänireiän välissä tai kyljessä. Halkeama on korjattavissa, mutta korjaus maksaa ja jälki jää näkyviin.

Millä lukemilla ollaan turvassa

Tavoite on neljänkymmenen ja kuudenkymmenen prosentin välillä. Alle kolmenkymmenen ollaan riskialueella, ja alle kahdenkymmenen vaurio on ajan kysymys.

Suomalaisessa kerrostaloasunnossa mitataan pakkaskaudella säännöllisesti lukemia kahdenkymmenen molemmin puolin. Omakotitalossa, jossa on puulämmitys, voi olla vielä kuivempaa. Kesällä sama asunto on usein turvallisella alueella ilman mitään toimia. Ongelma on siis kausiluontoinen ja tiedossa etukäteen.

Osta mittari ennen kuin ostat mitään muuta

Pieni digitaalinen kosteusmittari maksaa vähän ja lopettaa arvailun. Laita se siihen huoneeseen, jossa kitara on, ja katso lukemaa viikon ajan. Jos lukema pysyy neljänkymmenen yläpuolella, mitään ei tarvitse tehdä. Jos se painuu kolmenkymmenen alle, on aika toimia.

Mittari kannattaa hankkia myös siksi, että se paljastaa asunnon erot. Makuuhuone ja olohuone voivat poiketa toisistaan kymmenen prosenttiyksikköä, ja lämpöpatterin viereinen nurkka on aina kuivin paikka huoneessa.

Keinot järjestyksessä

Siirrä soitin pois lämmönlähteen läheltä. Ilmainen ja tehokas. Patteri, takka, lattialämmitys ja ilmalämpöpumpun puhallus kuivaavat lähiympäristöään selvästi enemmän kuin huone keskimäärin.

Säilytä soitin kotelossa. Kotelo hidastaa kosteuden vaihtoa ja tekee kosteuttamisesta mahdollista. Avoin teline on kesällä hyvä ja helmikuussa huono.

Käytä kotelokosteutinta. Yksinkertaisimmillaan äänireikään asetettava kostutin tai koteloon laitettava geelipussi. Kaksisuuntaiset pussit pitävät lukeman vakiona ja ovat huoletonta käyttöä: vaihdat pussin, kun se on kovettunut.

Kosteuta huone, jos soittimia on useita. Yksittäiselle kitaralle huoneilmankostutin on tarpeeton, mutta jos verstaalla tai työhuoneessa on soitinkokoelma, huoneen kosteuttaminen on helpompaa kuin monen kotelon hoitaminen.

Vaneri kestää, massiivi ei

Vaneroitu rakenne sietää kuivuutta huomattavasti paremmin, koska ristikkäiset viilut estävät liikkeen. Jos kitara on kokonaan vaneria, riittää maalaisjärki ja patterin välttäminen.

Massiivikantinen soitin vaatii huomiota, ja kokonaan massiivipuinen vaatii sitä koko talven. Tämä ei ole syy jättää hyvää soitinta ostamatta. Se on syy ostaa sen mukana kotelo ja kostutin.

Kylmästä sisään

Kun kitara tulee pakkasesta sisään, älä avaa koteloa heti. Anna sen lämmetä suljetussa kotelossa vähintään puoli tuntia, mieluummin tunti. Nopea lämpötilan muutos yhdistettynä pinnalle tiivistyvään kosteuteen on lakkapinnalle rasitus, ja pahimmillaan siitä jää sameaa jälkeä.

Sama pätee autoon. Talvella takakontti on soittimelle huono paikka ja kesällä vielä huonompi. Jos matka on pitkä, soitin kulkee matkustamossa.

Mitä tehdä, jos vahinko on jo tapahtunut

Nauhojen päiden ulostyöntyminen ja liian matalat kielet korjaantuvat itsestään, kun soitin saa kosteutta takaisin. Nosta kosteus asteittain, älä kasta mitään. Muutama viikko kotelossa kostuttimen kanssa palauttaa kannen muotoonsa.

Halkeama ei korjaannu itsestään, ja sen kanssa kannattaa mennä ammattilaisen luo ennen kuin se laajenee. Ennen käyntiä soitin kannattaa kuitenkin kosteuttaa, koska halkeama liimataan kiinni vasta kun puu on palannut normaaliin mittaansa.