Kitara mökille ja matkalle: matkakitarat, laukut ja kuljetus

Mökkikitaran tehtävä on olla paikalla. Sen ei tarvitse olla hieno eikä erityisen hyvä, mutta sen pitää kestää se, että kesämökki on talvella kylmä ja kostea ja heinäkuussa lämmin ja kuiva. Sama pätee siihen soittimeen, joka kulkee auton mukana. Näiden soittimien valintaperusteet ovat toiset kuin kotona soitettavan.

Kaksi eri tarvetta

Matkakitara on soitin, joka on tehty pieneksi tarkoituksella. Runko on kaventunut, mensuuri usein lyhyempi ja koko paketti mahtuu käsimatkatavaraksi tai repun kylkeen. Se soi vaimeammin kuin täysikokoinen ja sen pitäisi.

Mökkikitara taas voi olla ihan tavallinen kitara, kunhan se on rakenteeltaan sellainen, ettei olosuhteiden vaihtelu tuhoa sitä. Tässä vaneri on etu eikä puute.

Mikä kestää mökin

Kokonaan vaneroitu runko on selvästi paras valinta paikkaan, jota ei lämmitetä ympäri vuoden. Ristikkäin liimatut viilut liikkuvat vähän, ja soitin selviää talvesta kylmässä hirsimökissä ilman halkeamia.

Massiivikantinen soitin voi olla mökillä myös, mutta silloin se otetaan mukaan tullessa ja viedään pois lähtiessä. Talven yli jätetty massiivikantinen kitara on kevätreissulla usein haljennut, ja korjaus maksaa enemmän kuin soitin.

Lakkapinta on toinen asia, jota harvoin ajatellaan. Paksu kiiltolakka kestää kosteutta paremmin kuin ohut mattapinta. Öljytty pinta on kaunis ja huono paikkaan, jossa on kosteaa.

Mensuuri ja se, miten kitara tuntuu

Lyhyempi mensuuri tarkoittaa löysempää kielten vetoa. Soittaminen on kevyempää ja sointu painuu helpommin, mutta sävelpuhtaus kärsii hieman ja bassoa on vähemmän.

Monissa matkakitaroissa lyhyt mensuuri yhdistetään täysikokoiseen kaulan leveyteen. Tämä on hyvä ratkaisu, koska se säilyttää tutut sormituotteet. Vältä soittimia, joissa myös nauhaväli on kutistettu, ellet osta soitinta lapselle: niissä joutuu opettelemaan mitat uudelleen.

Purettavat ja hiljaiset mallit

Osassa matkakitaroista kaula irrotetaan rungosta, jolloin soitin mahtuu reppuun. Ne toimivat, kunhan liitos on kunnollinen, ja niiden vire pysyy kokoamisen jälkeen paremmin kuin uskoisi.

Toinen ratkaisu on runko, jota ei ole lainkaan: kehikko, kieletys ja mikki, jota kuunnellaan kuulokkeilla. Nämä ovat kerrostalossa ja hotellihuoneessa ylivoimaisia, koska akustista ääntä on vain sen verran, että itse kuulee harjoitella. Vastapainoksi ne eivät kuulu nuotiolla eivätkä korvaa akustista soitinta laulun säestyksessä.

Laukku ja kuljetus

Pehmeä laukku suojaa naarmuilta ja sateelta. Kova kotelo suojaa iskuilta ja hidastaa kosteuden vaihtoa. Kummallakin on paikkansa.

Autossa soitin kulkee matkustamossa, ei takakontissa. Kesällä pimeä kontti lämpenee helposti niin, että liimasaumat pehmenevät, ja talvella kylmä yhdistettynä nopeaan lämpenemiseen sisällä on lakkapinnalle rasitus.

Lentokoneessa käsimatkatavara on ainoa turvallinen tapa, ja se on syy siihen miksi matkakitaroita ostetaan. Jos soitin menee ruumaan, kova kotelo ja löysätyt kielet ovat vähimmäisvaatimus. Löysääminen puoli sävelaskelta riittää, kieliä ei tarvitse purkaa.

Kylmästä lämpimään

Sama sääntö kuin talvella kotona. Kun kitara tulee autosta tai laiturilta sisään, se saa lämmetä suljetussa laukussa vähintään puoli tuntia. Kylmälle pinnalle tiivistyvä kosteus on se, joka tekee lakkaan sameita läikkiä.

Mitä ottaisin mökille

Vanha vaneroitu teräskielinen kitara, joka on säädetty kerran kunnolla ja jolla on siedettävät kielet. Se saa naarmuja, se on aina paikalla eikä sitä tarvitse varjella. Sen viereen seinäteline, jotta se ei ole kenenkään tiellä.

Ja jos matkalle lähtee lento tai reppu, silloin pieni matkakitara, jonka kaulan leveys on tuttu. Sen tarkoitus ei ole korvata kotisoitinta. Sen tarkoitus on pitää sormet liikkeessä silloin, kun kotisoitin on kolmensadan kilometrin päässä.