Kielten vaihto akustiseen kitaraan ilman kiirettä

Kielten vaihto on ensimmäinen huoltotoimi, jonka jokainen soittaja oppii, ja se on myös se, joka jää useimmin tekemättä. Vanhat kielet eivät katkea, ne vain hiljenevät. Soittaja tottuu ääneen vähitellen eikä huomaa muutosta ennen kuin uudet kielet ovat paikoillaan.

Milloin

Käytännön mittari on kaksi. Kielet ovat menettäneet kiillon ja tuntuvat sormenpäissä karheilta, tai kitara ei pysy vireessä ylemmillä nauhoilla vaikka viritys on kohdallaan avoimilla.

Aikaväli riippuu enemmän kädestä kuin kalenterista. Päivittäin soittavalla kolme kuukautta on tavallinen väli, hikisellä kädellä kuukausikin. Viikonloppusoittajalla kielet kestävät puoli vuotta. Jos soitin on ollut kaapissa vuoden, vaihda kielet ennen kuin arvioit soitinta.

Yksi kerrallaan vai kaikki kerralla

Verstaan tapa on vaihtaa kaikki kerralla, koska silloin pääsee puhdistamaan otelaudan kunnolla. Puhe siitä, että kaulan jännitys purkautuu vaarallisesti, on liioittelua: kitara kestää hetken ilman kieliä aivan hyvin.

Jos et halua purkaa kaikkea kerralla, vaihda kolme paksuinta ensin ja sitten kolme ohuinta. Näin kaula ei jää epätasaiselle vedolle pitkäksi aikaa.

Vanhat pois

Löysää kieltä viritystapista, kunnes se on veltto. Katkaise se sitten pihdeillä lavan läheltä. Kieltä ei kannata purkaa kokonaan kiertämällä, koska katkennut kielenpää kimpoaa ja naarmuttaa lakkaa.

Teräskielisessä kitarassa kielet pysyvät paikoillaan tallatapeilla. Tappi nostetaan ulos varovasti. Käytä kielenkiristimen lovea tai muovista tappipihtiä, älä pihtejä metallista. Jos tappi on jumissa, työnnä kieltä sisäänpäin kitaran sisään, jolloin kielen pallopää irtoaa tapin alta ja tappi nousee vaivatta.

Nailonkielisessä kielet on solmittu tallaan. Purkaminen on hitaampaa mutta yksinkertaista, ja solmun tekemisen oppii yhdellä kerralla.

Otelaudan puhdistus välissä

Tämä on ainoa hetki, jolloin otelauta on kokonaan esillä, joten kannattaa käyttää se. Pyyhi nauhojen välit kuivalla liinalla. Jos likaa on kertynyt, pehmeä harja tai puinen tikku irrottaa sen naarmuttamatta.

Käsittelemättömän ruusupuisen tai eebenpuisen otelaudan voi öljytä kevyesti, jos se näyttää harmaalta ja kuivalta. Kerran vuodessa riittää, ja öljyä käytetään säästeliäästi. Lakattua vaahteraotelautaa ei öljytä lainkaan.

Uudet paikoilleen

Työnnä kielen pallopää tallareikään ja paina tappi perään ura kohti kaulaa, niin että kieli asettuu uraan. Vedä kieltä ylöspäin samalla kun painat tappia, jotta pallopää asettuu tallalevyn alle eikä jää tapin varaan.

Vie kieli viritystapin reikään ja jätä löysää noin kahden viritystapin verran. Tämä on se kohta, jossa tulee eniten virheitä: liian vähän löysää tarkoittaa yhtä kierrosta ja luistoa, liian paljon tarkoittaa sotkuista kasaa.

Kierrä kieli tapin ympäri alaspäin, niin että jokainen kierros jää edellisen alapuolelle. Näin kielen taittokulma satulassa pysyy jyrkkänä, kieli painuu uraan eikä lipsu. Ensimmäinen kierros menee kielen vapaan pään päälle ja lukitsee sen paikalleen.

Venytys ja viritys

Uusi kieli venyy. Viritä se kohdalleen, tartu kieleen otelaudan puolivälistä ja vedä varovasti ylöspäin muutaman sentin. Viritä uudelleen. Toista kolme tai neljä kertaa, kunnes vire pysyy.

Ilman venytystä kitara on epävireessä koko ensimmäisen soittokerran ajan, ja moni syyttää siitä viritystappeja. Viisi minuuttia venytystä säästää tunnin harmia.

Katkaisu ja viimeistely

Katkaise ylimääräiset päät noin sentin päästä tapista, tai kierrä ne siististi tapin ympäri. Terävä kielenpää lavassa naarmuttaa kättä ja koteloa, ja siihen sattuu aina pimeässä.

Anna soittimen olla vuorokausi ja tarkista vire seuraavana päivänä. Uudet kielet nostavat vetoa hieman, ja kaula asettuu uuteen tasapainoon muutamassa päivässä. Jos kielten korkeus tuntuu sen jälkeen erilaiselta kuin ennen, kyse on tästä eikä viasta.